Professorit Alf Rehn ja Kirsti Lonka Taitaja 2015 suurseminaarissa
Rehn:
Mitä ovat tulevaisuuden Suomen kilpailuvaltit
– Jos kuvittelee, että tulevaisuuden avaimet ovat kyllä olemassa, mutta ei ymmärrä sitä, että suurin osa näkemyksistä toistaa itseään: digitaalisuus, biotalous, oppiminen, best practises. Ei pidä käsittää väärin, mutta inhoan mantroja, sillä niihin sisältyy ylimielinen oletus, että tietää jo parhaat käytännöt.
Next practises
Suomi on Rehnin mielestä yhä suuremmassa liemessä. Ei tehdä investointeja tai uutuuksia, yritykset ovat pieniä, vienti ei vedä, maailmalle mennään liian pienillä unelmilla. Kysellään seuraavaa Nokiaa tai Kiinaa tai ”jos vaan peliyrityksille sais enemmän rahaa”.
– Kun talous on ollut suhteellisen stabiili, ei ole syntynyt kriisitunnelmaa, jotta voitaisiin tehdä korjausliikkeitä. Muualla on jo kasvua, Tanskassa, Ruotsissa ja jopa Englannissa.
– Meillä on samat alat aina esimerkkeinä, nano, bio…kaikkea toistetaan, kuten osaamista. Onhan meillä osaamista, mutta sanasta on tullut ikonoklastisia. Tämä on osaamisen korkea veisu.
– Osaaminen on abstraktilla tasolla täysin arvotonta. Tämä nähtiin taannoin kun Japani oli se taikasana, jolla uskottiin opiskelijoiden pääsevän eteenpäin. Opiskele kieltä ja kulttuuria. Nyt se on globalisaatio ja kestävä kehitys. Pitäisi keskustella siitä, miten emme jäisi kiinni osaamisloukkuun. Kun kauppakorkeassa mietitään pitäiskö sosiaalista mediaa opettaa, on se jo 10 vuotta myöhässä. Hitaus luo omia totuuksiaan.
– Olemme uskomme vankeina. Annetut osaamisen ideat eivät ole ratkaisu, niitä pitäisi vastustaa. Globalisaatio on sekava, sitä ei voi hallita, mutta sitä voi pyöritellä keskusteluissa.
– Käperrytään turvallisuuden tunteeseen, kuten Nokiassa tai Pisa tutkimusten luomiin tunnelmiin, tulee väärää turvallisuuden tunnetta. Kaikki mitä teemme on hienoa.
Poisoppiminen – katse ihmisen käyttäytymiseen
– Pitäisi siis oppia pois, sillä jos vakuutumme osaamisestamme, olemme jo hävinneet tai alkaneet tehdä kuolemaa. Teknologisen osaamisen, viimeisimpien härpäkkeiden lisäksi tai jopa sijaan meidän pitäisi tehdä tutkimusmatkaa kulttuureihin ja käyttäytymiseen. Osaamisen lajit ovat pehmeitä, mitä ihmiset haluavat, miten he käyttäytyvät. Tässä mielessä osaamiskeskustelu menee metsään, sillä jokainen työntekijä on tulevaisuudessa kuluttajapinnassa, olkoonpa sitten putkimies tai parturi. Pitää osata kohdella kuluttajaa ja ratkaista kuluttajan ongelmia.
– Valmista ratkaisua tulevaisuudelle ei ole olemassa, olemme syvässä epävarmuuden tilassa. Pitäisi jatkuvasti opetella uutta. Pitäisi etsiä uutta, niin Suomen kuin yksilön tasolla. Ei ole kiinnostavaa minkä kielen osaat, mutta mitä olet opettelemassa.
Kirsti Lonka:
Koulu on tyhmää
– Kun kuuntelee mitä nuorilta vaaditaan: pitäisi olla Leonardo da Vinci, luova innovaattori, mutta samalla nöyrä palvelija.
– Kouluviihtyvyys on romahtanut. Pojat kyynistyvät ja kyllästyvät (koulu on tyhmää), tytöt uupuvat (minussako vika?), kun eivät jaksa jatkuvaa ponnistelua. Piristymistä tapahtuu kun siirrytään ammattioppilaitoksiin. Vain 20 % lukiolaisista innostuu oppimisesta (pitäisikö oppimisesta innostua, kysyi eräskin opiskelija minulta).
– Tulevaisuuden taidot: kommunikaatio ja sosio-emotionaaliset taidot ja kulttuuriset taidot. Hyvistä opiskelijoista ei tule innovaattoreita. Käytännössä arvioinnit ovat kehityksen jarruja, vaikka sen pitäisi olla osa oppimista.
– Opettajan pitäisi olla sytyttäjä, ylläpitäjä ja katsoa miten oppilas kehkeytyy. Tukea oppilaan kasvua.