Muut jutut

  • Autoilun kulttuurihistoriaa
  • Perinteikästä vai uutuuksia – ruoka kaikkien huulilla
  • Missä luuraa saunan sielu
  • Turun Latu ry:n historiikki- lumitietoutta ensilumen hämmästelijälle
  • Ketut, pokemonit ja pellet –media markkinoi
  • Saunakulttuuria kaikkien makuun
  • Turun kirjamessut kurkistus Saksaan ja Satakuntaan – etäämmällekin
  • Käsityön jälkeä risteilijässä
  • Kustavista Katanpäähän purjealuksella
  • Hyperloop – science fictionia vai totta jo hyvinkin pian
  • Taikahuilu ei ryppyotsaisille – Åbo Svenska Teater
  • Lelukaupan kuulumisia

  • Autoilun kulttuurihistoriaa

    Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1907 lanseeraama juliste Bil-Bol Lue lisää)Tukholman autonäyttelyyn yhdisti kursailematta vauhdin, mieheyden ja naisen. Tie tähtiin oli auki. Vuonna 2009 sai erään suuren autoliikkeen myyntijohtaja potkut lausuttuaan varomattomasti naisista ja autoista. Autoliike ilmoitti, etteivät kannanotot vastanneet yrityksen arvoja. Samoihin aikoihin eräs suuri autokonsernin omistaja kertoi lahjoittavansa yliopistolle rahaa vain jos painotus siirtyisi turhasta filosofiasta ja tutkimuksesta muualle. Yliopistokoulutuksen pitäisi suuntautua antamaan koulutusta oikeisiin ammatteihin.

    Autokauppias ei tullut ajatelleeksi kuinka paljon humanisteiksi luokiteltavat mainosalan ahertajat, elokuvantekijät, sisustus- ja vaatesuunnittelijat tai käyttäytymistutkijat ovat avittaneet autokauppaa. Pitkä tie moottoroiduista vankkureista nykyaikaiseksi kulkuvälineeksi on ruokkinut runoilijoita, kirjailijoita ja lehtimiehiä. Omalta osaltaan ne ovat auttaneet autokauppaa.

    Auton historian ensimmäiset vuodet olivat karuja. T-Fordin mallia, hoppafoorttia, myytiin parikymmentä vuotta ennen kuin naisväki alkoi vaatia hiukan eleganssia. Puolet Suomen autokannasta oli T-Fordin mallia vuonna 1926. Tasalaatuiset hyödykkeet tehtiin kestäviksi ja tarkoituksenmukaisiksi. Samaa ”filosofista” linjaa jatkoi kuplavolkkarin kehittäminen.

    Ennen vuotta 1920 riitti pelkästään tieto, missä autoa myydään, mutta viimeistään 1930-luvulle siirryttäessä mainoksissa kerrottiin teknisistä ominaisuuksista, hienoista nikkeliöinneistä ja paneloinnista. Kilpailu pakotti muuttamaan sekä autoa että toimintatapoja.

    Kuluttajaryhmiä tutkimaan tarvittiin jälleen leegio ihmismielen salaisuuksiin perehtyneitä työntekijöitä. Autokirjoittelu kohdistui sukupuolijakautuneesti. Auton omistaja oli tyylillisesti kaupunkilainen, joka pääsi kulkuneuvollaan kätevästi kivierämaasta maaseudun rauhaan.

    30-lukuun mennessä autoja oli noin 30 000 kappaletta. Auto kytkeytyi miessukupuoleen, vaikkakin niitä mainostettiin myös naisille. Naisautoilijoita ilmaantui Suomen teille enenevästi vasta 50- ja -60 luvuilla, jolloin autojen erilaistuminen oli jo pitkällä.

    Perusauto on runsas sata vuotta vanha ja on tullut muutoksen eteen. Tarvitaan uutta ajattelua. Innovaatiot eivät synny pelkästään teknisinä. Tarvitaan liikkumisen eri muotojen lanseeraamista ja parantamista, yhdyskuntarakenteiden muuttamista , tietotekniikan hyväksikäyttöä sekä melkeinpä yksilöllisyyden uusien tapojen keksimistä. Kuluttajahan sen päättää. Tai sitten pakko. Kun kaikki keksinnöt on jo tehty, niin miten ihminen enää voi erottautua massasta paitsi koketeerauksella. Tämäkin ymmärrettiin jo 20-luvulla.

    Uutta tutkimusta autokaupalle
    Lue lisää väitöksestä

    Opelin käsitys sähköaustosta
    Lue lisää


Ruoka kaikkien huulilla
Tulevaisuudentutkija Risto Linturi povaa Lue lisää(https://www.eduskunta.fi/pdf) isojen peltoalojen häviävän uuden tekniikan, kuten kerrosviljelyn myötä. Ruokien raaka-aineita tuotetaan pikemminkin tarpeen mukaan ja annokset valmistetaan sopivasti henkilökohtaiseen makuun ja terveyteen sopivaksi. Etnisyys on jo vanha juttu, uudet kokeilut ovat tervetulleita.

Ravintola Tintån kesäiseltä terassilta. Lammasvarras on paahdettujen kasvisten ja pitatyyppisen leivän kera syötynä varsin herkullista ja täyttävää. Mauste ja ruoka mainitaan marokkolaiseksi. Asiaa tuntematta odotin jopa tulisempaa makua, mutta hyväksi yllätykseksi maustaminen oli maltillista. Mukana ainakin korianteria ja sahramia. Erilaista kyllä, mutta ei turhan konstailevaa. Liha oli mureaa ja hyvää, vaikka nykyään vatsa on tottunut kasvisvoittoiseen ruokaan, ei tullut liian tönkköä tunnetta. Dippi kupissa lihan kera tarkoitettuna toimi. Sitä oli myös pitassa paahdettujen kasvisten alla. Tuoreet kasvikset kuskusin kera piristivät kivasti.

Lähiruoka, uudenlaiset kokeilut ja ruokatapahtumat ovat ruuassa nouseva trendi. Söin Viking Gracella tarjotun alkupalan turskaa, jonka ympärillä oli sirkkoja. Ensimmäinen kerta sirkkojen koipia syödessä ei kummoista elämystä tuonut. Maku on hiukan kalamainen. Kuiva koostumus tekee ”naksumaisuuden”. Sanoisin kuitenkin, että on hienoa, kun tulee uusia asioita ruokailuun. Joskin niitä tulee aikamoisella vyöryllä.

Ongelmana on maku. Esimerkiksi härkäpapu, nyhtökaura ja sen tyyppiset vaativat uudenlaista asennoitumista maustamiseen ja ruuan tekemiseen. Puhtaasti kasvissyöjälle tällainen ei kenties ole ongelma, mutta ”vanhasta maailmasta” tulevan pitää miettiä asioita uusiksi. Ideoita tulee monesta tuutista ja parhaita saa aiheeseen liittyvistä ruokatapahtumista. Kotimaiset kasvikset ovat suosikkini. Onneksi niiden arvo on vihdoin tajuttu kansalliseksi ylpeyden aiheeksi ja käyttö on monipuolistunut. Ei enää merkillisiä ja alkeellisia 70-luvun ajatuksia. Tosin koulun ”kumiperunat” ovat edelleen valitettava tuttavuus uusillekin sukupolville.

Gastronomian historiasta


Missä luuraa saunan sielu

”Löylynsielu” on perheyritys Höyry Löylyn uutuustuote. Hitaasti vettä kiukaalle päästävä laite on kierrätysalumiinista tehty.

Laura Seesmeren lue lisää maisemantutkimukseen alaan kuuluvassa väitöskirjassa tarkastellaan saunomista muistojen, luontosuhteen ja kulttuuristen merkitysten kautta. Yhteiset arvot esiintyvät jopa myyttiseen menneisyyteen ulottuvana jatkumona. Aineistona on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämä materiaali ja saunakiukaiden mainokset alkaen 1930-luvulta. ” Sauna on monelle esteettinen kokemus, jossa aisteilla on keskeinen asema.”

Sauna kirvoittaa löylyjen lisäksi suunnittelijoita muotoilemaan uudenlaisia ratkaisuja sisustaan tai ulkomuodollisesti. Löylyn olemus ei silti ole kiinni uutuudesta tai hienoudesta. Oma sauna, ranta, tavat ovat jokaiselle ominaisia, mutta tietenkin saunominen jakaa suomalaisten kokemukset ja kuuluu olennaisesti kansakunnan ytimeen. Kirjallisuus ja oheistuotteet, juomat, ruuat ja tarpeet ovat moninaiset syvällisten kokemusten lisäksi.

—–
Ensilumi (26.10.2017) kirvoittaa ajatuksen. Miksi jo nyt, minkälainen talvesta on tulossa? Toiselle lumi on ehdoton onnellistaja, toinen sitä inhoaa.

Käsiini osui Turun Latu ry:n historiikki,jossa kuvaillaan Auran hiihdon tunnelmia eri vuosina ja vuosikymmeninä. Jo ensimmäisenä vuonna 1957 retki meni pieleen huonon lumitilanteen vuoksi. 1958 onnistuttiin, mutta taas 1959 oltiin lähes lumettomassa tilanteessa. Lopulta kymmenen ensimmäisen vuoden aikana vain kerran lumettomuus esti tapahtuman ja pari kertaa oli lähellä. Sen sijaan 1965 oli pakkasta jopa -35,2 astetta, jolloin taphtuma melkein jouduttiin perumaan.

Laturetki vakiinnutti toimintatapansa eri seurojen yhteistyönä 1960-luvun lopulta lähtien, mutta silloin jälleen oltiin lumettomassa tilanteessa. Vasta vuonna 1976 tuli seuraava kunnon talvi. Ja seuraava vuosi oltiin jälleen -28 asteen pakkasessa. Porukkaa tuli mukaan hiihtoihin kuitenkin 350!

1980 lumi oli vähissä, mutta järjestettiin minilaturetki patikoiden. Näin mentiin vuorotellen hyvien ja huonojen lumitalvien saattelemana, ja esimerkiksi 1985-86 mainitaan loistavana lumitalvena. Vuoden 1997 jälkeen vaihtuivat laturetket sauvakävelytapahtumiksi. Historiikki ulottuu vuoteen 2006 saakka, joten myöhemmät lumitalvet ovat kerronnasta poissa. (Hiihtoyhdistyksestä ulkoiluyhdistykseksi, Turun Latu ry 1956-2006)


Ketut, pokemonit ja pellet –media markkinoi

Yrityksen pitää suunnata sisältöä erilaisille ostajaryhmille. Parhaimmillaan yritys ottaa käyttöön kaikki tarinankerronnan kanavat: printti käsittäen laajasti flyereista kirjoihin, digitaaliset kanavat, mobiili ja media unohtamatta puhuttua ja painettua sanaa tai savumerkkejä.
Kaikesta selviää toki maksamalla sopiville tahoille, mutta aivan perusjuttuja ovat tarinan kerronnan vanhat välineet. Kerrotaan laadukkaasti , toivottavasti yksilöllisesti kuvien kera. Tästä robotit tykkää asiantuntijoiden mukaan.

Tarinallisuus -sitoutuneisuus

Raision nuorkauppakamarin järjestämässä business-tapaamisessa puhunut Mikael Jungner jaotteli myynnin kolmeen kategoriaan. Minimi on asiakastyytyväisyys. Toinen on tunneside. Kolmas on sitoutuminen. Tunnesiteessä asiakas ei laske euroja tai tyytyy jopa huonompaan palveluun tai laatuun kuin voisi muualta saada. Sitoutuminen voi olla niin voimakasta, että voidaan oman hengen uhallakin jatkaa suhdetta.

Jungnerin mukaan tunneside, lähestyttävyys ja henkilöityminen ovat taustatekijöinä markkinoinnissa. ”Historiallinen” ostettu mediamainonta oli tehokas, mutta nyt on vaihtoehtoja pilvin pimein. Myös ”immuunius” perinteisille mainoksille tapahtui aikaa myöden. Nykyiset kanavat tarjoavat tavan ”tarinallistaa” yrityksen toimintaa. Jaetun median voima edellyttää jaettavaa. Ruokareseptit ovat kuumaa tavaraa. Vaikka vakavaa asiaa olisikin, niin toimistokoira voi kuitenkin olla se kaikkein kiinnostavin tärppi. Onpa joku yritys keksinyt senkin, että elävä ihminen vastaamassa puhelimeen voi olla markkinointia.

Mistä hakurobotit tykkää?

Viime kesän ja syksyn isoimpia uutisia ”kevyellä rintamalla” ovat olleet cityketut, pokemonit ja pellet. Pellerobotteja ei ole vielä nähty.

Trendit ohjaavat robotteja netissä, joten sopivat sanat ovat käypää tavaraa. Sanojakaan ei saa olla liikaa. Robotti lukee kuten ihminen. Otsikko vetoaa, leipäteksti kertoo lisää. Avainsanoja pitää olla otsikoissa ja tekstin pitää täyttää otsikon vaatimuksia. Ei saisi liikaa harhauttaa.
Robotit pitävät asiantuntijoiden mukaan vanhoista pitkään toiminnassa olleista kanavista. Sivuston historia lisää luotettavuutta.

Nythän yritetään löytää Suomen ideaa. Mikä olisi Suomen otsikko? Missä ja kenelle se kerrotaan? Suomen idea lähti kansallisuusaatteesta. Pitäisikö palata juurilleen vai lähteä monokulttuuri vinossa kettu kainalossa maailmaa parantamaan?


Saunakulttuuria kaikkien makuun

Sauna on suomalaisten kestosuosikki ja puheenaihe, mutta myös aivan tavallinen arjen rentouttaja. Mökki ja sauna, joulu ja sauna, lauantai ja sauna, makkara ja sauna ovat perinteitä.

Uuttakin asiaa riittää. Esimerkiksi yleiset kaupunkisaunat ovat osoittaneet uutta tulemistaan. Näistä julkisuutta on saanut varmasti eniten Helsingissä avattu Hernesaaren sauna, jossa on esillä merkittävästi suomalaista puurakentamista ja muotoilua.Löyly

Suomen Yhdysvaltain-suurlähetystön ilmoitti 100-vuotisjuhlavuodeksi tulevasta kiertävästä saunasta. Tämä maskotti kiertää ympäri USA:aa.

Ensi vuonna Finnish Saunafestival kiertää Suomea Helsingissä, Jyväskylässä ja Turussa 40 erilaisen saunan kera. Mukana on saunomiseen liittyvää oheistoimintaa ja kulttuuria. Suurin sauna 0n 250 hengelle.

Harvian tekemässä kyselyssä lähes 60 prosenttia vastanneista saunoo juhlapyhien yhteydessä, ja perinteisiä juhlapyhiä Suomessa vietetään yleisesti perhepiirissä. Vaikka romantiikka ei perinteisesti ole kuulunut saunaan, on tutkimuksessa tullut esiin seuraavaa: Pohjois-Suomessa joka kolmas virittelee herkempää tunnelmaa saunan lauteilla, Etelä-Suomessa vain joka neljäs.

Sen sijaan nykyään vain harva harrastaa saunomista esimerkiksi työkavereiden kanssa. Useampi kuin joka toinen kyselyyn vastanneista sanoo, että sauna ja työ eivät koskaan kuulu yhteen. Sopimusten teko saunailloissa ei näytä olevan muodissa. Myös ystävien kanssa saunominen on vähentynyt.

Moni ei näitä väitteitä varmaan allekirjoitakaan. Saunomisen kirjo on laaja ja oman tavan löytää varmasti.


Turun kirjamessut kurkistus Saksaan ja Satakuntaan – etäämmällekin

Kirjojen maailma on kohdannut useita haasteita jo aikoja sitten ja kustantaminen on ollut vaikeuksissa, mutta mikään ei estä tekemästä hyviä kädenlyöntejä.Turussa samaan aikaan järjestettävien viini- ja ruokamessut sekä kirjamessut kerää kävijöitä Turussa 25000.

Kirjamessujen ohjelmapäällikkö Jenni Haukiota mietitytti kirjamessujen nimi. Eikö se voisi olla modernimpi, kun nyt sillä on oma painolastinsa? 700 esiintyjää, 450 ohjelmanumeroa ja satoja näytteilleasettajia. Heli Laaksonen muistutti, että kertokaa ihmisille, ettei siellä pelkästään kirjasta ja sivujen määrästä puhuta, vaan sisällöistä, jotka koostuvat eletystä elämästä, tieteestä, mielikuvituksen lennosta.

Kirja on merkillinen väline. Se lienee puhtaimmin yksilöllinen siinä mielessä, ettei markkinoiden vaatima kaupallisuus ole vielä vienyt niiden yksilöllistä ääntä tusinatavaran joukkoon. Silti konekäännetystä kirjallisuudesta on karmeita esimerkkejä ja hyväkin kirja on pian halpalaarissa.

Monille kirja edustaa kuivaa akateemisuutta. Mahdollisesti päivän uutiset ja sarjakuvat riittävät lukemiseksi.
Luetuista kirjoista ei saa aina suoraa hyötyä kassavirtaan, mutta kenties sivistys ja tietoisuus kasvavat. Ja viihteenkin varjolla löytyy uutta.

Donna Leonin komisario Brunettin tutkimukset Venetsiassa tuovat vaivihkaa lisää tietoa Italiasta. Sarjakuvaa
messuilta löytyy myös. Aku Ankka lienee kasvattanut monta sukupolvea. Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä haastattelee piirtäjä-käsikirjoittaja Kari Korhosta

Messuilla esiintyy Puhetta onnellisuudesta kirjoittaja Tommi Melender. Nykyään puhutaan onnellisuudesta mantrana (onnellisuusposetiivarit) ja uskonoppina. Olet oman onnesi seppä! Pahantuuliset pois työpaikoilta! Samalla onnellisuushöpötys on luonut miljardien bisneksen ympärilleen. Joissain kiinalaisissa työapaikoissa ei sallita muuta kuin hymy. ”Onnellisuuspöpinästä” taisi puhua filosofi Airaksinenkin Hesarin haastattelussa heinäkuussa.

Melender kysyy oikeutetusti, miksi pitäisi olla onnellinen? Eivätkö muut tuntemukset ole sallittuja?
Samaa henkeä edustaa Jari Ehrnrooth kirjassaan Hyvintoimintayhteiskunta, jossa hän kritisoi nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa ideologisena päämääränä. Ei voi olla niin, että ihminen on luonnostaan vapaa, mutta ei vastuussa. Länsimaiseen ajatteluun liittyvä luonnonvapaus on virhe, jonka kirjailija haluaa oikaista. Kun virhe on oikaistu ja ajattelutapa muuttuu, ottaa länsimainen sivistys aimo harppauksen eteenpäin.

Nämäkin kirjailijat esiintyvät messuilla.

Käsityön jälkeä risteilijässä

Kirjat
Valmistuvan laivan luovutuspäivä on ilmapiiriltään varsin intensiivinen. Säpinää riittää ja eri alojen ihmisten kirjo on suuri: siivoojia, kokkeja, viimeistelijöitä, pursereita, laivan päällystöä ja joukossa asentajia ja suunnittelijoita eri aloilta sekä illan juhlallisuuksia valmistelevia ihmisiä.

Takana on rupeama, jonka aikana on hitsattu, leikattu, koottu ja hikoiltu, jotta laiva saadaan kasaan. Runkosuunnittelua, kehitystyötä ja uutta tekniikkaa, joiden avulla energiatehokkuus ja ympäristöystävällisyys on viety pitkälle. Elektroniikkaa ja uutta ohjaus- ja satelliittitekniikkaa, jolla alus saadaan vakaasti ja turvallisesti vietyä satamasta toiseen.
jälkiruoka

Kansainvälinen ilmapiiri, joka täyttyy jännityksellä ja odotuksella. Akustiikkaa hiotaan, sähkölaitteita tarkistetaan, käydään läpi suunnitelmia ja työskentelytapoja. Jousiyhtye harjoittelee Betales-sävelmiä, ravintoloiden pöydät on katettu viimeisen päälle. Matkustajamukavuutta ja mutkattomuutta, palvelun hiomista.

Trendiasiantuntija Pauli Komonen sanoi Hesarissa aikaa kuvastavasti. ”Mitä enemmän ihmisen elämä tapahtuu verkon välityksellä, sitä enemmän he kaipaavat rinnalle kokemuksia, jotka narskuvat hampaissa, kuten vaikka modernia käsityöläisyyttä. ”

SAMSUNG

Laiva on toki teollinen tuote, mutta sisältää valtavasti vanhanaikaista käsityötä. Käsillään tekevät ja sisustussuunnittelijat saavat omia ideoitaan läpi kokonaisuudessa. Niitä löytyy koristeissa ja valaisimissa, lasten leikkipaikoissa ja seinäreliefeissä. Kaikesta tekniikasta huolimatta, tarvitaan ihmistä kokemaan ja
tuntemaan.

Linkki:Veneenveistäjä laivan sisustajana

Lue lisää Mein Schiff 5


Olga1Kustavista Katanpäähän purjealuksella

Katanpään entinen linnakesaari Kustavin saaristossa on ollut veneettömälle saavuttamattomissa, mutta näin ei ole enää. Kesän ajan kaljaasi Olga tekee matkoja Kustavin Kivimosta Katanpäähän torstaisin ja perjantaisin alkaen 30.5. Matkat tehdään klo 10-17 välisenä aikana. Matkan järjestäjinä toimivat Katanpään yrittäjäpariskunta Merja Siekkinen ja Jarmo Grönblom Captain´s table, HG Production Oy sekä Kustavin kunta ovat lanseeranneet koko kesän ajaksi mahdollisuuden päästä nauttimaan Ströömin kanavan upeista saaristomaisemista sekä Katanpään mielenkiintoisesta miljööstä.

 Yhteistyötä.Olgan kippari opastaa Kustavin kunnanjohtajaa purjeiden nostossa.

Yhteistyötä. Olgan kippari opastaa Kustavin kunnanjohtaja Veijo Kataraa purjeiden nostossa.

Matka Katanpäähän kestää noin tunnin. Seitsemän tunnin päivään kannattaa varautua tietysti sään mukaan. Merelläoloa voi lisätä tunnilla ja laivaan voi hypätä jo Kustavin Laupusista. Purjeiden nosto kuuluu Olgan vakio-ohjelmaan. Matkan varrella voi nähdä saaristolaista asumismuotoa, muun muassa erikoisen Lars Sonckin suunnitteleman Sarvilinnan ja Volter Kilven kirjasta tutun Alastalon. Ennen Katanpäätä aukeaa Seksmiilarin saaristomaisema.

Katanpään kiehtova luonto ja historia

Katanpää on metsähallituksen omistama linnakesaari Kustavin kunnassa. Saari on eteläisin portti Selkämeren kansallispuistoon. Saari kuului Pietari Suuren linnoitusketjun pohjoispäähän. Varsinainen linnake rakennettiin 1915-1920. Rannalla on nähtävissä vanhoja tykkibunkkereita. Myöhemmin saarella toimi suomalainen varuskunta. Saaren miljööseen ja historiaan kuuluu mukulakivitie ja useita kasarmirakennuksia sekä puinen vesitorni.

Saaren toinen valttikortti on ainutlaatuinen luonto näköaloineen. Louhosalue ja sataman karun kivinen ulkoasu kertovat Katanpään toisesta todellisuudesta vankilasaarena. Kallioiden ja louhikoiden välistä löytyvät rehevämmät, paikoin lehtomaiset alueet, viestivät saaristoluonnon herkästä puolesta.
Opastetuilla kierroksilla kuulet kertomuksia sekä linnakkeen historiasta että Katanpään puolustajien ja heidän perheidensä arkielämästä eristetyllä saarella.

Suojaisa satama

Katanpää1Suojaisa satama on oiva paikka veneilijöille ja palvelu paranee vuosi vuodelta. Uusi laivalaituri, terassi sekä viime kesänä vedetty vesi- ja viemäröinti mantereelta mahdollistavat osaltaan jatkokehittelyä. Tänä kesänä on vuorossa rakennusten hirsien uusimisia.

– Saamme korvamerkittyä rahaa Metsähallitukselta joka vuosi. Rakennusten korjaaminen on aina tarkkaan harkittava, koska ne ovat suojeltuja. Ei voi laittaa maalia pintaan tuosta vaan, kuvaille Merja Siekkinen.
Yrittäjät tarjoavat joka päivä tuoreita sämpylöitä ja kalakeittoa. Kaikki raaka-aineet pyritään saamaan lähiympäristöstä. Samoin matkamuistot ja saarella myytävät tuotteet ovat alueen yrittäjien tekemiä.

SiekkinenUutta on saaren oma olut, joka lanseerattiin viime vuonna satavuostipäivien kunniaksi. Olut valmistetaan Raumalla. Oma makkara ja sinappi on saaren omaa merkkiä ja valmistetaan myös alueen yrityksissä. Niissä on kummassakin katajanmarjainen maku ja makkara onkin keskiaikaiseen tyyliin valmistettu.

Aktiivinen Olga

Yrittäjäpariskunta Kimmo Hotanen ja Heidi Heikkinen Olgan kannella.

Yrittäjäpariskunta Kimmo Hotanen ja Heidi Heikkinen Olgan kannella.

Kaljaasi Olgalla kulkeminen on sinänsä elämys. 20 –metrinen 1885 Ruotsinpyhtäällä rakennettu puupurjealus kuljetti aikanaan rannikkokaupunkeihin kalkkikiveä, puutavaraa ja sokerijuurikkaita. Kaljaasi on pohjoismaiden vanhin toiminnassa oleva purjealus. Sotakorvaukseksi määrätty alus upotettiin, jotta vältyttäisiin pakko-otolta. Huvialuksena kaljaasi toimi 1960-luvulla. tunnetuksi Olga tuli MTV 3 Suuri Seikkailu-ohjelman lavastuksena. Vuodesta 2009 alus on ollut HG-Production Oy omistuksessa.
Olgan voi nähdä kesällä lähes missä päin tahansa rannikkoa Porista Helsinkiin. Charter toiminta on vilkasta ja muun muassa Helsingin silakkamarkkinoilla, jossa yrittäjät tarjoavat kalakeittoa. Olgaan mahtuu 34 matkustajaa, joten se sopii isommillekin ryhmille.

Matka Katanpäähän kestää noin tunnin. Seitsemän tunnin päivään kannattaa varautua tietysti sään mukaan. Matkapakettiin kuuluu ruokailu. Aurinkovoide on aina paikallaan kun merellä ollaan. Merelläoloa voi lisätä tunnilla ja laivaan voi hypätä jo Kustavin Laupusista. Purjeiden nosto kuuluu Olgan vakio-ohjelmaan. Matkan varrella voi nähdä saaristolaista asumismuotoa, muassa erikoisen Lars Sonckin suunnitteleman Sarvilinnan ja Volter Kilven kirjasta tutun Alastalon. Ennen Katanpäätä aukeaa Seksmiilarin saaristomaisema.


Hyperloop – science fictionia vai totta jo hyvinkin pian

Miltä tuntuisi päästä runsaassa kymmenessä minuutissa Turusta Tukholmaan tai työmatkaan Turusta Helsinkiin ei kuluisi aikaa enää puoltakaan tuntia. Tällaiseen tulevaisuuteen uskovat HyperLoop Technologiesin kehittäjät. Putkessa kulkevan juna tai kapseli on hanke, jossa visiosta on kasvanut parissa vuodessa 120 työntekijän yritys. Osaajien Joukossa on hyvin erilaista osaamista lähtien muotoilijoista aina avaruusteknologiseen osaamiseen.

Hyperloopin matkustus- tai rahdinkuljetuskapseli kulkee putkessa, jossa ilmanpaine lasketaan pieneksi. Ilmanvastus on tällöin vähäistä ja nopea liikkuminen mahdollista. Kiskoja tai pyöriä ei tarvita, sillä kapseli leijuu ilmassa magneettien avulla. Liikuttavana voimana toimivat sähkömoottorit.
Ajatus nopeasta liikkuvuudesta on huima ja tällaisen voisi kuvitella toteutuvan joskus kymmenien vuosien päästä. Mutta monet jo uskovat, että ollaan siirtymässä scifistä sci-teknologiaan.

Vice President Alan James uskoo, että viiden vuoden päästä Hyperloop Technologies (tai joku muu) on jo toteuttanut hankkeita jossain päin maailmaa. Yritys tekee kokeita jo lähiaikoina Nevadassa ja täyspainoisen testin joulukuussa 2016.

– Me emme ole kiinnostuneita tulevaisuuden kuljetusmuodosta, vaan Hyperloopia rakennetaan nyt, uskoo Turussa asiasta kertonut Vice President Alan James.

Hyperloopilla saavutetaan tavaroiden ja ihmisten liikkuvuus ympäristöystävällisesti, energiatehokkaasti ja turvallisesti. Valtaosa onnettomuuksista rautateillä johtuu inhimillisestä erehdyksestä, mutta tämä pyritään poistamaan automatisoinnilla. Kaupungeissa matkustajat kerätään ovelta ovelle palvelulla, jolloin taksijonotukset jäävät väliin ja näinkin säästetään aikaa.

FS Linksin toimitusjohtaja Otto Hojar kertoi esimerkkinä miten taloudellinen kehitys on kulkenut Malmön alueella ennen siltaa ja sillan jälkeen, kun liikkuvuus on kasvanut. Malmö menetti telakkansa 80-luvulla, mutta on saanut työpaikat takaisin pienyritysten muodossa. Telakka-aluetta on kehitetty uudeksi kaupunginosaksi. Liikenne ja taloudellinen aktiviteetti on noussut moninkertaisesti ja alue on ohittanut jo Tukholman alueen. Visioissa on yhdistää nyt Kööpenhaminan ja Malmön alue edelleen Göteborgiin ja Osloon. Tämän hetken suunnitelmat pohjautuvat nopeisiin junayhteyksiin.

Suomen infrastrukutuuri ja kehittynyt yhteiskuntarakenne on kiinnostava kohde tämänkaltaiselle teknologialle. Tukholma, Turku, Helsinki-akseli on kiinnostava, koska se kuuluu eurooppalaiseen Ten-t-verkkoon.


Taikahuilu ei ryppyotsaisille – Åbo Svenska Teater

Mozartin Taikahuilu soi Åbo Svenska Teaterin päänäyttämöllä viikon päästä 28.1. Luvassa on paitsi perinnettä, myös sci-fi henkistä puvustusta. Ohjaaja John Ramsterin sanoin ”retrofuturista” meininkiä on luvassa, sillä 1950-luvun sci-fi-kirjallisuudesta on ammennettu värikkäitä näkemyksiä. Ennakko-odotukset voivat konservatiivilla olla pahoja, mutta ainakin lyhyet esittelykohtaukset antavat erinomaisen vaikutelman. Ei mennä liian kauas prinssin tai linnustajan olemuksesta.

Taikahuilu2
Taikahuilu kuulunee Mozartin rakastetuimpiin oopperoihin. Ja sen positiivisuus onkin tarttuvaa. Siinä on huumoria, mutta se syväluotaa ihmisen sisimpään. Taikahuilu sisältää ajatuksen, ”Olemme vahvempia yhdessä kun yksin ja rakkaus voittaa aina vihan”, sanoo John Ramster. Tai kuten pitkäaikainen oopperaa tunteva tuttavani sanoo: ”on kuin aivot olisi hammasharjalla putsattu esityksen jälkeen”. Raikasta ja puhdistavaa kuin tuli, vesi ja rakkaus.

Taikahuilu on mainio, hauska ja musiikillisesti älykäs ooppera. Tietysti se edellyttää, että tykkää tuollaisesta iloittelusta ja musiikista. Sävelkulut ovat tarttuvia olematta itsestäänselvyyksiä. Taikahuilu olikin tarkoitettu kaikelle kansalle huviksi ja opetukseksi. Ellei ole ennen oopperassa käynyt, niin tätä on helppo kokeilla.

Ensiesityksensä taikahuilu sai Wienissä 1791. Freihaus teatterin miljöössä olikin varmasti samanlaista tyyliä kuin nyt Svenska Teaterissa.

Tällainen tuotanto vaatii paljon eri tahojen yhteistyötä: lavastusta, puvustusta ja valosuunnittelua ja tietysti musiikkipuolen taitavia esittäjiä. Lue lisää

Lelukaupan kuulumisia

Yhdysvalloissa on lelujen myynti kasvanut selvästi tänä vuonna. Myyntiä ovat nostaneet erityisesti keräilytavaroiden suosion kasvu. Toinen tekijä on teknologian parantuminen, joka mahdollistaa puhuvia, liikkuvia ja ohjattavia leluja. Erityisen suosittuja ovat olleet Hollywood-suurelokuviin liittyvät lelut. Esimerkiksi yksi viime vuoden suosituimpia oli Frozen-elokuvaan liittyvät teemat. Samoin Tähtien Sota rekvisiitta on erityisen suosittua. Mutta miten Suomessa?

lelu1

Legojen suosio säilyy vuodesta toiseen

– Vuodesta toiseen suosituimpia leluja ovat olleet ehdottomasti Legot, kertoo Turun Länsikeskuksen Toys ”R” Us lelukaupan myyjä Marko Salmi. Nykyään kuitenkin Frozen aiheiset lelut, Barbit, Kätyrit, ja Nerf-leluaseet ovat kovan suosion saaneina nousseet Legojen ohella pinnalle.

Länsikeskuksen Toys ”R” Us lelukaupassa käy kova vilske joulun alla ihmisten etsiessä jälkikasvulleen mitä upeampia lahjoja. Poikien keskuudessa halutuimmiksi leluiksi kuuluvat pitkään pinnalla pysytelleet Legot, ja tytöillä Disneyn Frozen aiheiset lelut. Pitkäkestoisia suosikkeja ovat myös erilaiset nuket, autoradat sekä radio-ohjattavat autot.

lelu2

– Jouluisin suosiossa ovat olleet erityisesti mekaaniset pehmolelut, kertoo Salmi. Esimerkiksi puulelujen suosio ei tänä päivänä ole merkittävästi nousussa, ainakaan kysesisessä lelukaupassa.
Nykyään elektroniikka on tullut osaksi useita leluja, kuten Littlest Pet Shoppeja sekä Barbeja siten, että lelun kautta saa kännykkäsovelluksiin koodien avulla lisäosia. Vaikka suurin osa leluista tehdäänkin Kiinassa, esimerkiksi Martinex ja Plasto tekevät suomalaisia leluja, kuten Muumeja.

Standardit suosivat suuria valmistajia

Suomalaisvalmisteisia leluja netissä myyvästä Suomi-lelut.fi kerrotaan, että pienet ja edulliset menevät tällä hetkellä kaupaksi. Samoin klassikkolelut. Puu- ja muovilelujen myyntimäärissä ei ole sanottavasti eroa kumpaankaan suuntaan.

– Pienvalmistajia ei enää ole juurikaan mukana, koska nykyiset lelustandardit aiheuttavat niin suuret aloituskulut toiminnalle, että toiminta ei ole heille kannattavaa ja maksatus tutkimuksissa ja tarvittavien dokumenttien hankinnassa on etukäteispainotteista, sanoo Markku Ahtola Suomi-lelut. fi:stä

– Tässä olisikin varmaan miettimisen paikka, koska nämä lelustandardit suosivat suuria yrityksiä, joilla on resursseja ja asiantuntemusta täyttää kaikki määräykset ja hankkia tarvittavat dokumentit. Ehkä Suomen yrityspuolen asiantuntijat ja hallinnon toimijat voisivat auttaa pientuottajia selviytymään näistä etukäteistutkimus- ja muista velvoitteista, miettii Ahtola.

Jade Järvinen (kuvat ja teksti http://wawedeco.blogspot.fi)ja Taitajasanomat
img src=”http://www.taitajasanomat.fi/wp-content/uploads/2015/12/Olga2-150×150.jpg” alt=” Yhteistyötä.Olgan kippari opastaa Kustavin kunnanjohtajaa purjeiden nostossa.” width=”150″ height=”150″ class=”size-thumbnail wp-image-1075″ /