Suksi luistaa monipuolisesti

Puusuksien teollinen valmistus alkoi 1800-1900-lukujen taitteessa. Yksipuinen malli sai tuekseen liima- ja sälesuksia sekä puuilmakanavarunkoisia.60-luvulla oli useita tehtaita ja yksittäisiä tekijöitä satoja. 1970-luvulle tultaessa valmistajia oli jäljellä muutama. Näistä Järvinen oli suurin ja teki jopa miljoona paria suksia vuodessa. Aina ei muista, että sukset ovat olleet nimenomaan arjen käyttövälineet. Vielähän sitä 1950- ja -60-luvuilla hiihdettiin kouluun.

Puusukset – käytettävyys ja näyttävyys

Lasikuitusukset ovat syrjäyttäneet puun ,mutta vielä löytyy Suomesta puusuksien valmistajiakin. Sotkamossa niitä valmistaa Esko Vilminko. Toinen on Suksitehdas Ylönen Hankasalmella. Mallien erilaisuus tulee pituudessa ja käytetyn maaston mukaan. Ylösen malli on lyhyempi kuin Vilmingon malli.

Esko Vilminko kertoo, että asiakaskuntana on luontoihmisiä ja metsästäjiä.

– Sukset ovat vanhaa Kainuulaista mallia 1800-luvulta. Ne ovat matkasuksiksi suunniteltu. Pituus ja profiili, jalkavuus ja kannan muoto. Kaikki on otettu huomioon.
Kainuussa sukset olivat liikkumisen väline hangilla. Malli hävisi jo ennen sotia, kun liikenne helpottui linja-autojen ja rautatien tulon myötä. Kolmimetristen suksien pituus toi kuljettamiselle ongelmia.
Vilminko on tehnyt suksia kymmenen vuotta. Sukset tehdään koivusta. Malleja on yksi, mutta pituudet vaihtelevat. Suksipari valmistuu käsityönä parin päivän aikana ja kymmenien työvaiheiden jälkeen.

– Sarjana tehdään kerran vuodessa. Puun valinta, käsittely ja kuivatus ovat tarkka vaihe. Joskus voi mennä jopa hukkaan ja myöhemmin alkavat vääntyä.

Vilminko tekee myös puuvartisia sauvoja sekä koivusta että haavasta. Vilmingon sivuilla on lisää tietoa suksien säilytyksestä ja huollosta http://www.vilminkosukset.fi/

Merkillisiä sanoja

Suomalaisen suksen historia on pitkä. Muinaissuksia on löydetty satoja. Pituudet ovat vaihdelleet, mutta lyhyt ja pitempi suksi ovat olleet käytössä esihistorialliselta ajalta lähtien. Pitkät, jopa 3 metriset sukset ovat olleet umpihangessa mainioita. Lyly on pitempi liukusuksi ja kalhulla työnnettiin. Muutkin termit, kuten päläs, olas tai kuurna, sivakka, sompa, porkat ovat katoavaa kansanperinnettä eikä asiaan vihkiytymätön tiedä mistä on kysymys.

Nyt muodissa ovat nanogripit, skin-sukset ja zerot. Näidenkin termien avaamiseen tarvitaan tulkki. Karvapohjasukset eli skinit ovat uusinta uutta , mutta ideana silti jo vanha. Tiedetään, että poronkarvoja on käytetty suksien pohjissa jo muinoin.

Lisälukemista: Hiihtourheilu Suomessa. Hugo Sandbeg
Suksimuseoita on useampia. Vimpelissä on suksitehdasmuseo.

Tero Elsilä